23. syyskuuta 2014

Mainilan trollaukset

Ratatattatattatatatatattataaa! Näpynäpynäpy! Hästäg hästäg hästäg! Viheltää! Sarrrrja, sarrrrrja. Bada-bing, bada-boom! #FF! #TGIF! #MILF!

Hyvät isänmaalliset lukijani, tämä on suora blogaus Somen ilmatilasta. Alle vuorokaudessa olen tempautunut mukaan täysmittaiseen hybridisotaan, jota sotilaspiireissä kutsutaan kaikkien aikojen nynnyimmäksi sodaksi. Minulla on päässäni Koffin mäyräkoirasta tehty pahvikypärä ja kourassani vain uskollinen suomipuhelimeni. Jollaa kestää!
....................

Miten tähän päädyttiin? Kaikki kävi häst-äkkiä. Vielä eilen latasin rauhassa Instagramiin kuvia valmistamastani herkullisesta kimchi-salaatista. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta aikajanalleni pelmahti trolli. Iskun voimasta salaatin sirpaleet lensivät pitkin MacBook Airiani ja goji-pirtelöni kaatui käsivarsilleni. Kyllä ihminen on ihmiselle susimarja.

Vuorokauden kiihkeän sananvaihdon jälkeen tilanne somessa on toistaiseksi tyyntynyt. Tällä hetkellä Google Plussassa valitsee kuolemanhiljaisuus ja Twitterissä trollien huomio on väliaikaisesti kiinnittynyt lentokoneiden kemikaalivanoihin, bilderbergiläisiin ja evoluution kiistämiseen. Vihollisen laajakaistapäisyys on hetkellisesti lamaannutettu Saksan Wikipediasta saatujen faktojen avulla. Ilman saksalaisten toimittamia tosiasioita en selviäisi talven yli.

Mutta älkää yhtään epäilkö trolli on sitkeä. Se kaivautuu syvälle omalle aikajanalleen ja pystyy pahimmillaan twiittaamaan yli 20 viserrystä vartissa. Sen meemit ovat sattuvia ja kuvakoot täsmälleen Facebookin pikselimääriin sopivia. Sen Youtube-videoissa on hassu karpomainen keltainen fontti.

Trolli ei kaipaa laturia, kännykän suojakoteloa tai kaksiteholaseja. Se ei piittaa kirjoitusvirheistä, asiavirheistä tai vihreistä. Trolli ei väsy, ei käy jääkaapilla eikä katso kissavideoita. Sen trollaattorista ei koskaan lopu polttoaine.

Mitä moninaisemmin tavoin trolli yrittää murtaa taistelutahtoni ja pyrkii koko ajan ihon alle. Yöllä trolli mölysi Facebook-seinälläni että "Tankkaa Teboililla, Amerikan imperialismin kapitalistinen fasistikätyri!" ja "Meidän äiti tekee teidän äitien puolustuspoliittiset ratkaisut!". Tuollainen tuntuu vain pahalta, sillä meidän perheessä äiti sanoi aina viimeisen sanan.

Pakko siis tunnustaa, että muutaman kerran olen ottanut osumaa pahastikin. Vaikka minä Nato-jäsenyyttä kannattaisinkin, ei sitä minun aikajanalleni tarvitse tulla kertomaan! Mutta niinhän jo jalkaväenkenraali Ehrnroothkin tiesi, että "jos trolli ei tule aikajanalle, se koukkaa".
.....................

Rangaistuksen uhallakin paljastan, että hybridiasemasodan arki ei ole sellaista, josta olette valtamedian kolumneista lukeneet. En voi kertoa tarkkaa sijaintiani, mutta olen maastoutunut jotakuinkin olohuoneen kulmasohvan ja olohuoneen pöydän väliselle alueelle. Kaivauduin aamulla lusikka-asentoon syvälle pehmoisten sohvatyynyjen väliin ja yritän säilyttää asemapaikkani.

Rintamaolosuhteet ovat järkyttävät. On vaikeaa pitää snäkkilautasta tasapainossa hybridisodan tiimellyksessä! Maissilastuja putoaa jatkuvasti verkkareilleni, ja sohvan pohja vettyy valuvasta guacamolesta. Sormeni ovat tahmeat, pitkissä kalsareissani on salsaa ja villasukkiini on tarttunut juustonaksuja. Eivor-päiväpeitolle pudottamani italialainen ilmakuivattu kinkku on käytännössä syömäkelvotonta. Eilen melkein astuin sinihomejuuston jämään.

Sydämeni pohjasta toivon, etteivät tulevat sukupolvet enää koskaan joudu hybridisotaan. Ainakaan ilman sushilajitelmaa.
....................

Ja ette uskokaan, kuinka paljon täällä internetissä näkee kyyneleitä ja kärsimystä. Ensin katsoin Ruutu-palvelusta peräkkäin Vesku Loirin ja Paula Vesalan omat Vain elämää -jaksot. Kuulen vieläkin korvissani Loirin tuskanhuudot ja Samuli Edelmannin vaikerruksen. Ne äänet tulevat vainoamaaan minua painajaisissani aina Assassin’s Creed Roguen ilmestymiseen asti.

Sen perään googlettelin vielä klippejä Kaj Kunnaksen tanssiharjoituksista ja muistin lämmöllä, kuinka Kunnas pyysi Sara Chafakia jalkapallon MM-kisoissa kommentoimaan Algerian peliä, koska Chafak on marokkolaistaustainen. Kyllä se Kunnas on kuulkaa ammattilaistason TTK-komppanian mies!

On aika päättää tämä blogaus, sillä trolli näyttää jälleen liikehtivän cokis-tölkkiensä takana. Vaikka väsymys alkaa painaa, minua velvoittaa sukuni perintö. Oma isoisäni vietti 1990-luvun lopulla internetissä yhteensä kuusi vuotta, eikä hän saa niitä vuosia koskaan takaisin. Se oli vielä modeemiaikaa, joten siinä ehti ukki sivun latautumista odotellessa nikkaroida upseereille mökkejä. Eivät nämä nykyajan neljägeejonnet edes muista, millaista oli tapella trolleja vastaan 56k-modeemilla, jolla päästiin vaivoin edes 33-45kbit/s-luokkaa oleviin tiedonsiirtoyhteyksiin.

Täältä Twitteristä,

@peikkopoika83 eli @sad_FallenAngel31

17. syyskuuta 2014

Suomi jälleen maailman vakavin valtio

Suomi on valittu maailman totisimmaksi maaksi vuonna 2014. Tutkimuksessa yli 150 maata asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden ryppyotsaisuuden perusteella.

Tänä vuonna Suomen ykkössijoitus perustui mm. siihen, että Ismo Leikola on Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi, Vesku Loiri ja Samuli Edelmann osallistuvat yhdessä Vain elämää -ohjelmaan sekä ensilumen tuleminen syyskuussa.

"Perinteinen suomalainen hellyydenosoitus on miestappo, joten osasimme odottaa Suomelta tänäkin vuonna korkeaa sijoitusta. Viimeinen niitti oli sitten Pepe Willbergin comeback", professori Denise Huxtable vertailun tehneestä amerikkalaisesta Crazy Collegesta sanoo.

Suomi on pysytellyt maailman vakavimpien maiden kärkiryhmässä aina Pertsa Reposen käsikirjoitusuran alusta asti. Vuodesta toiseen Uuden Iloisen Teatterin revyyt, Ilkamat, Soidinmenojen uusinnat ja Kansanradio vetävät ilmeen vakavaksi maassamme.

"Suomessa viihdyttäjinä pidetään aivan poikkeuksellisia ihmisiä, kuten Jesse Kaikurantaa, Maarit Tastulaa tai Kalervo Kummolaa", Huxtable hämmästelee.
..................

Edellisen kerran Suomi valittiin maailman vakavimmaksi maaksi vuonna 1990, jolloin Yle esitti sekä Maria Jotunin klassikkoromaaniin perustuvan viisiosaisen televisiodraaman Huojuva talo että Suomen Tietoviisaan ensimmäisen tuotantokauden. Tätä seurasi historiallisen syvä lama.

Outoa kyllä, 1990-luvun kirkkaimmat huumorinpilkahdukset ajoittuivat nekin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kansalaisille vakuuteltiin, että Suomi ei devalvoi markkaa. Yhtä hauskaa Suomessa oli viimeksi vuonna 2007, jolloin Nokian johto lähetti saunaillastaan Steve Jobsille kikkelikortin, jonka takana luki tikkukirjaimilla: "KOSKETUSNÄYTTÖ??? Nigga pleaz."
..............

Maailman valtioiden totisuutta vertaillessaan Crazy Collegen tutkijoita alkoi kiehtoa suomalaisten vakavuus niin paljon, että he päättivät perustaa asialle oman tutkimusohjelman Hintriikka of the Peltoniemi -- the Finnish apathy and self-deprecation as a cultural and psychological phenomenon. Huxtablen mukaan työ on vasta aluillaan, mutta jo nyt kliiniset kokeet ovat paljastaneet kiehtovia tuloksia suomalaisista.

Tutkijat ovat muun muassa testanneet laboratoriorotilla suomalaisuutta vastaavia olosuhteita (Yhdysvaltain terveysministeriö on kieltänyt suomalaisuuden testaamisen ihmisillä). Kokeessa rotille näytettiin tuntikaupalla Mikko Niskasen elokuvia sekä Heikki Kinnusen unohtumattomia sketsejä. Sen jälkeen rotat altistettiin uudelle kotimaiselle "kevyelle" musiikille, jossa nuorehko nainen heiluttelee etnosentrisesti käsiä soramontussa ja huokailee mikrofoniin samalla kun taustalla soi alakuloinen pennin konepoppi. Lopuksi rotille luettiin ääneen mäkihypyn maailmancupin kokonaistilanne viime huhtikuulta.

Suurin osa rotista masentui alle viikossa, ja noin puolet niistä menehtyi kuukaudessa sydän- ja verisuonitauteihin. Osa rotista eristäytyi lajitovereistaan eikä enää tervehtinyt toisiaan nöpöttämällä kuonoaan. "Ne vain kerta kaikkiaan menettivät elämänhalunsa kuten ihminen Polarin kevytjuustoa maistaessaan", Huxtable kuvaa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena tutkijoilla on se, kuinka suomalaiset reagoivat harvoihin onnistumisiin ja ilon hetkiin.

"Esimerkiksi kesken urheilutapahtumien suomalaiset manaavat jo etukäteen, että huonostihan meille käy. Toki suomalaisille aina käykin huonosti, mutta silti tuollainen fatalismi on täysin ainutlaatuista", Huxtable sanoo.

Huxtablen mukaan yhtä kummallista on se, että lähes välittömästi jotain voitettuaan suomalaiset palaavat tietokoneilleen ja katsovat YouTubesta yhä uudestaan ja uudestaan suttuisia videoita suurimmista urheilutappioistaan. Tutkijat eivät toistaiseksi osaa selittää tätä käyttäytymismallia.

12. syyskuuta 2014

Mutsis – se kivampi kalifaatti

Maskun hiekkakuopilla santa pöllyää, kun Dullah Omar kaartaa paikalle Opel Astrallaan. Dullah johtaa kuntaan vastikään perustettua Mutsis-nimistä kalifaattia. Maskun poliittisella kartalla uuden valtion syntyminen on aiheuttanut hämmennystä, varsinkin kun samalla on käynnissä Naantali–Masku-kuntarakenneselvitys.

Paiskaamme Dullahin kanssa kättä, ja hän johdattaa minut hämärään telttaansa, jossa isot Bilteman lämpölamput hohkaavat valoa rönsyäville viherkasveille. Mietin, kuka salaperäinen Dullah oikein on. Olen ensimmäinen länsisuomalainen toimittaja, joka pääsee tämän mysteerikalifin puheille.

Valtionpäämieheksi Dullahista tiedetään hämmästyttävän vähän. Hänen Facebook-sivunsa näkyvät ainoastaan kavereille, ja Tinderissä miehestä on vain yksi suttuinen kuva, jossa hän hyppää merenrannalla ilmaan. Dullahia on äärimmäisen vaikea tavoittaa, sillä hänen puhelinnumeronsa löytyy puhelinluettelosta D:n, ei O:n kohdalta. IPhonea hän käyttää omien sanojensa mukaan "enää harvoin", koska elokuussa kaikki hänen peilin edessä ottamansa alastonselfiet päätyivät iTunesiin.


Ensinnäkin kiitos tästä mahdollisuudesta haastatteluun. Mennään heti asiaan. Dullah Omar, mistä saitte idean perustaa kalifaatti?
"Kaveriporukassa tätä oli mietitty jo pitkään. Elokuisena viikonloppuna vedimme poikien kesken Maskun Rivieralla ensin vähän mahorkkaa ja sitten hieman masurkkaa, ja siitä se homma sitten lähti. Harkitsimme myös lennokkikerhon perustamista, mutta kalifaatti voitti sen äänin 8-5."

Mutta miksi juuri kalifaatti eikä esimerkiksi tasavalta tai kuningaskunta?
"Kalifaatti, schmalifaatti. Nimi ei tässä ole se tärkein asia, vaan se että jengi viihtyy. Huomasimme muiden kalifaattien promovideoita katsoessamme, että keskiaikaisella hallitsemistavalla on maailmalla nykyään kovin huono maine. Me mutsislaiset aiomme brändätä kalifaatin kokonaan uudelleen. Sanotaanko niin, että me halutaan olla se kivampi kalifaatti. Posin kautta mennään."

Teillähän kuitenkin on aika radikaaleja tavoitteita, kertoisitteko hieman niistä? 
"Meillä on tosiaan Mutsisissa sellainen hurja ajatus, että kaikki lapset kävisivät peruskoulun, terveydenhuolto olisi ilmaista ja ihmiset saisivat elää omannäköistään elämää ilman pelkoa ja sortoa. Erityisesti aiomme panostaa tyttöjen ja naisten hyvinvointiin, sillä maat joissa naisilla menee hyvin, niissä kaikilla menee aika hyvin. Näihin juttuihin me uskotaan."

Onko kalifaatissa käytössä  šaria?
"Ei täällä ketään Saria ole. Yksi Tuija on, hän leipoo erinomaisia mustikkamuffinsseja."

Tehän värväätte ihmisiä ympäri Eurooppaa riveihinne?
"Kyllä, ollaan pyritty saamaan innostuneita ihmisiä rakentamaan Mutsisista hienoa yhteiskuntaa. Espoosta saapui juuri eilen yksi nuori reipas kaveri. Hän halusi ehdottomasti tulla remontoimaan kyläkouluamme ja tekemään puistoon istutuksia. Sano se kukkasin, se on meillä Mutsisissa tärkeä iedologinen periaate."

Miten maskulaiset ovat suhtautuneet kalifaattiinne?
"Olivathan kantamaskulaiset aluksi hieman varuillaan. Monet kyselivät minultakin, aikuiselta mieheltä, että "asut sä vielä mutsis luona?". Mutta ei ole ollut mitään sapelien kalistelua, maskulaiset ja mutsislaiset ovat kaikki mutkatonta porukkaa. Tai on minulla taskussa kirjeveitsi. Liian vähän ihmiset kyllä lähettävät toisilleen enää kirjeitä, minusta se on kovin kaunis tapa muistaa toista."

Vannotte siis toimivanne alueella täysin rauhanomaisesti?
"Ehdottomasti! Ei kai kukaan täysijärkinen aikuinen ajattele, että väkivallalla ja vihalla voisi rakentaa kestävää yhteiskuntaa! Emmekö me lopulta kaikki ole tuntevia ihmisiä? Emmekö me muka kaikki vuoda samaa verta? Meillä Mutsisissa taistelee vain ylioppilasliike, milloin eivät ole tentissä."

Miten suurelle alueelle uskotte Mutsisin levittäytyvän lähikuukausina?
"En löisi päätäni pantiksi, mutta veikkaan, että ainakin Raisioon ja Nousiaisiin on hyvät mahdollisuudet."  

Kiitos haastattelusta Dullah Omar. Miten päivänne tästä jatkuu?
"Lähden tästä Tiimariin ostamaan serpentiiniä, ilmapalloja ja sen sellaista. Meillä on illalla mehudisko ja minun pitää hoitaa koristelut. Se on sellainen Back to 90's -disko, jossa soittaa sählykaverini DJ Al-Kebaab. Luvassa on ehtoja klassikoita kuten Vengaboysin Boom Boom Boom Boom (I want you in my room), Prodigyn Firestarter sekä Army of Loversin Crucify me."

3. syyskuuta 2014

Pöhönassusta höpönassuksi: Uusi toivo

Masu, pömppis, outokumpu, kupoli, möhis, mätisäkki, napakuutio. Siinä se nyt jöpöttää. Maha.

Kesällä minulle kävi kuin Angus MacGyverille. Viikkoja kestäneestä mysteerihelteestä huolimatta kokovartalopeilissä ei näkynyt elokuun lopulla kuivan kesän oravaa, vaan kostean kesän piisami.

Selostajalegenda Pentti Salmea lainaten: Näky on järkyttävä. Syvät lihakseni ovat uponneet vieläkin syvemmälle, ja konttorituolilla istuessa tuntuu, kuin Pori Jazzin piknikiä varten vyötärölle teipatut valkoviinipussukat olisivat edelleen paikoillaan. Mikä pahinta, aluspaidan alta tuijottavat kalkinvalkoiset miestissit.

Mis sie tarviit läskii miestä, ni täs siul ois sellane.

Mutta ei paniikkia! Sinisen zeppeliinin tänään käynnistyvässä Pöhönassusta höpönassuksi -kirjoitussarjassa kannustan meitä kaikkia myöhäisnuoria miehiä pääsemään elämänsä kuntoon. Muutaman viikon pituinen sarja tulee olemaan kipeän rehellinen ja elämänmakuinen (lue: hapanimelä) matka valkoisen miehen kehonkulttuuriin ja leniriefenstahlmaiseen tahdon riemuvoittoon. Tai sitten se päättyy täydelliseen luhistumiseen, mene ja tiedä.
................

Ajatus laihdutusblogista syntyi paitsi vaa'alla käytyäni myös pohdittuani kuntokuuria hyvän ylioppilasystäväni Kakkun (nimi muutettu henkilön painoindeksin suojelemiseksi) kanssa. Ajattelin, että projekti kannattaisi dokumentoida, sillä melkein keski-ikäisten miesten hyvinvoinnilla on yhteiskunnassamme yleisempääkin merkitystä. Haastankin tässä samalla kaikki Zepukan mieslukijat mukaan läskitalkoisiin! Yes We Can.

Syksyn tavoite on yksinkertainen, mutta haastava: Päästä pikkujoulukauteen mennessä kuntoon, jossa uskaltaa ottaa paidan pois juhlien jatkoilla. Mahdollisesti jopa ennen jatkoja. Kiitokset tästä erinomaisen selkeästi asetetusta maalista kuuluu toiselle ystävälleni Sunnuntailapselle.

Sarjassa mennään lähtökohtaisesti posin kautta. Tilanne ei ole suinkaan toivoton. Tunnetun suomalaisen 44-vuotiaan Kesänkiekkoilijan esimerkki osoittaa, että oikealla ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja jykevillä leukaperillä suomalainen mies voi näyttää lähellä kuolemaakin vitaalilta.

Mitä Pöhönassusta höpönassuksi -blogauksissa sitten on luvassa seuraavan kahden kuukauden aikana? Ainakin kovan luokan teesit kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin, terveellisiä reseptejä, kokemuksia uusien urheilulajien aloittamisesta (sisältää mahdollisesti miesten tankotanssia ja/tai burleskia) sekä live-tunnelmia laihdutuskuurin varrelta.

Lupaan myös kertoa mahdollisista ja todennäköisistä vastoinkäymisistä ilman sokeripölyä ja meriselityksiä. Kuntokuurin edetessä alan yhä koventuvin äänenpainoin arvostella ihmisiä, jotka eivät elä yhtä terveellisesti, sillä niin liikunnan ilot löytäneet vanhat juopot tekevät. Urheilullisessa, suorittamiskeskeisessä elämäntavassa muiden ihmisten moralisointi ja halveksunta kun ovat vähintään 30 prosenttia suorituksesta. Jos siis näet jonkun tuijottavan sinua paheksuvasti ruokakaupan karkkihyllyllä, se olen todennäköisesti minä.

Eli jaksaa, jaksaa!

Kirjoittaja on pikkuisen pläski.

JK. Twitterissä asiaa voi seurata hästägillä #pohonassuhoponassu.