23. toukokuuta 2015

Aina mun pitää räjäyttää moottorisahoja

Aina mun pitää kuunnella voimaballadeja. Aina mun pitää blogaa Euroviisuista.

Sinisen zeppeliinin suhdetta Euroviisuihin pidetään yleisesti vaikeana ja etäisenä. Sitten The Herreysin ikimuistoisen Diggiloo Diggileyn (1984) Euroviisuissa ei oikein mikään ole sytyttänyt.

Sanotaan suoraan, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Euroviisujen meno on äitynyt merkilliseksi.

Sininen zeppeliini luonnollisesti vieroksuu Euroviisujen epämääräisiä sukupuolinormeja. Viime vuonna kilpailun voitti itävaltalainen naamakarvainen nainen, joka paljastui naamakarvaiseksi mieheksi, joka osoittautui täysin karvattomaksi mieheksi. Itävalta osallistui samalla taktiikalla toiseen maailmansotaan. Jo aiemmin SZ paheksui Lordin rumpalin Kitan androgyynisyyttä, jota yhtye yritti toivottomasti peitellä liekinheittimillä ja satanistiselle estetiikalla. Dana Internationalista olemme edelleen ihan ho(o)moilaisina.

Sitten on tämä itäblokin disko. Luoja paratkoon, pelkästään sen takia rautaesirippu saisi jälleen laskeutua. Jos olette eri mieltä, soittakaa alusta loppuun Verka Serduchkan Dancing Lasha Tumbai. Kuvailisimme sen aiheuttamaa tunnetilaa ilmalaiva Hindenburgin maahansyöksyksi.

Ylipäätään Sininen zeppeliini arvostaa musiikkia, joka on tehty ja esitetty oikeilla soittimilla. Sellaisia ovat esimerkiksi banjo, triangeli ja ne hassut isot lautaset sinfoniaorkesterin takarivissä. Ei kunnon musiikkia tehdä millään Rolandeilla ja Autotuneilla.

Emmekä julkea sano mitään siitä, miten julmasti maestro Ossi Runne sysättiin kapellimestarin korokkeelta suoraan alas katuojaan.
................

Tänä vuonna SZ kuitenkin vaihteeksi ilahtui Euroviisu-uutisista. Pertti Kurikan Nimipäivät valittiin edustamaan Suomea kisaan. Mikäli joku ei ole PKN:stä vielä kuullut, niin kyseessä on neljän heteromiehen punk-yhtye, joka laulaa kantaaottavasti heteromiehen arjesta kuten Kojo lauloi aikanaan Eurooppaa uhkaavasta ydintalvesta. Euroviisukarsinnoissa PKN oli kuin raikas tupakansavun ja vanhan kaljan tuoksuinen tuulahdus keskellä paljettimerta. Sitä paitsi PKN:n laulajan Karin tissit ovat varmasti aidot, mitä tuskin voi sanoa monien muiden maiden esiintyjien rintavarustuksista. Tai siis niin olemme kuulleet.

Pertti Kurikan Nimipäivien viisubiisi Aina mun pitää on lähes sibeliaanisiin mittoihin minuutissa ja 25 sekunnissa kasvava järkäle, joka kuulostaa siltä kuin liittoutuneiden pommikoneet pudottaisivat tuhansittain käynnissä olevia, ilmassa räjähteleviä moottorisahoja Berliiniin. Siinä sulle suomipojan voimaballadia, Ludmila!

Ikävä kyllä monet pitivät Pertti Kurikan Nimipäiviä julkeana provokaationa homosaatiota vastaan. Suomessa yli 4 000 euroviisufania erosi Yleisradiosta. He vaativat, että Wieniin pitäisi lähettää ilmeisesti kehnon sukupuolitaudin mukaan nimetty Satin Circus. Fanit muistuttivat, että Suomella oli tähän asti ollut vahvan sateenkaarihenkinen viisuperinne. Tottahan tuo onkin. Fredin kisabiisissä oltiin pylly vasten pyllyä, Marion Rung "tipitiitteli" eikä Paradise Oscarkaan varsinaisesti ollut se hetskuin mahdollisin taiteilijanimi. Geir Rönningin valintahan oli alusta asti ilmiselvä.

Aivan ennenkuulumaton vihakohu PKN:n valinnasta ei ollut. Edellisen kerran Suomen Euroviisu-ehdokas herätti yhtä paljon paheksuntaa vuonna 1971, kun Euroviisuihin valittiin Koivistolaiset eikä Kekkoslaisia. Politiikan tutkijat pitävät tuota hetkenä, jolloin Suomi alkoi hitaasti palata takaisin normaaliin parlamentarismiin.

PKN siis lensi Wieniin, mutta valitettavasti eurooppalainen lipilaaristo ei vielä ollut valmis avoimesti keski-ikäisille heteroille valkoisille miehille. Vai oliko sittenkin? Spekulaatiot semifinaalien tulosten fiksaamisesta vahvistuivat, kun Kari sai ripulin. Tuskin sattuma, sillä samaan aikaan Ruotsin Måns Zemmerlöwin suoli toimi mainiosti. Nyt Ruotsi on jälleen kerran purjehtimassa sekä viisuvoittoon että liki kolmen prosentin talouskasvuun.

Tilanne on nyt se, että Euroviisujen finaalissa nähdään Australia eikä Suomi. Miettikää sitä, kun kävelette tänään paikallisen Aussie Barin ohi keväisessä räntäsateessa. Miettikää pitkään ja hartaasti.

Lievittääksemme edes hiukan Euroviisujen tuskaa Sininen zeppeliini perttikurikoi kilpailijoidemme muoviset ja sliipatut esitykset. Jo riittää balladien kanssa vatulointi, nyt ryskää särökitara! Miten hyvät Euroviisut nämä olisivatkaan olleet (Ja mikä parasta kestäneet vain vajaat puoli tuntia):


Ruotsi: Aina mun pitää vaihtaa tulpat Carolan tuulikoneeseen
Norja: Aina mun pitää paeta Porttilaa
Ranska: Aina mun pitää filmata jatko-osa Emmanuellelle
Kreikka: Aina mun pitää lainata rahaa Arja Saijonmaalta
Italia: Aina mun pitää asua kolmekymppiseksi mutsin luona
FYROM: Aina mun pitää... hei siis mikä ihmeen maa tämä edes on?
Malta: Aina mun pitää asuttaa Samuli Edelmann
Venäjä: Aina mun pitää käydä Krimillä
Irlanti: Aina mun pitää lähettää Johnny Logan Euroviisuihin
Islanti: Aina mun pitää ampua valasta harppuunalla
Unkari: Aina mun pitää voittaa Suomi futiskarsinnoissa
Saksa: Aina mun pitää maksaa kaikki
Puola: Aina mun pitää olla v***u Euroviisujen finaalissakin Saksan vieressä

1 kommentti: