26. lokakuuta 2016

Länsimetro tuo pompulaböndehelvetin kotiovellemme

Ruoholahden metroaseman päässä on reikä, ovi miltei mahdottomaan.

Länsimetron avaaminen muistuttaa Donald Trumpin syntymää. Molemmissa tapauksissa suuri joukko vitivalkoisia ihmisiä odottaa, että milloinkohan pimeästä aukosta pilkottaisi jotain oranssia. Mutta eipä vain näy.

Olkaamme kiitollisia tilanteesta niin kauan kuin vielä voimme. Länsimetron valmistuminen näet merkitsee stadilaisen sivilisaatiomme vääjäämätöntä tuhoa.

Hiljattain saimme kuulla maalaisesta, joka matkusti pompulaböndehelvetistään Helsinkiin vain etsiäkseen... pompuloita. Kyse oli toki yksittäistapauksesta, mutta kun länsimetro alkaa liikennöidä, näitä pompuloijia lappaa Helsinkiin kymmeniä tuhansia päivässä. Päivässä! Sillä sielultaan espoolaiset ovat maaltamuuttajia, jotka haluaisivat edelleen asua maaseudun rauhassa, mutta ovat pakotettuja kaupunkimaisiin olosuhteisiin (KVG Espoon ruutukaava).

Hallitsematon maalaisten tulva ei voi olla vaikuttamatta Helsingin henkeen. Espoolaiset tuovat mukanaan kummia tapoja, joihin meidän helsinkiläisten pitää mukautua. Ravintolat muuttuvat pikkuhiljaa huonoiksi tex-mex-kuppiloiksi, jossa texiä edustaa ketsuppipurkki ja mexiä tabasco-pullo. Kohta me Helsingissäkin ripustamme ryijyjä seinille ja nikkaroimme puolipaneloinnit huoneisiin. Ostamme pirttikaluston "kyökkiin" ja alamme kutsua toisiamme isänniksi ja emänniksi. Me pompuloidumme.

Mutta me helsinkiläiset haluamme Helsingin näyttävän Helsingiltä, eikä miltään Suomen huutokauppakeisarin jaksolta.


Haluan kiittää kaikkia länsimetroprojektissa mukana olleita. Tiedän, että he ovat tehneet kaikkensa länsimetron viivästyttämiseksi. Nyt jäljellä on valitettavasti enää setelipinkkojen polttaminen työmaakopin pallogrillissä sekä vastuuhenkilöiden nimien tussaaminen mustaksi päätöspöytäkirjoista.

Minusta länsimetrohankkeen päällysmiehiin pitäisi suhtautua kuin Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomittuihin. He ovat hiljaisia miehiä, jotka uhrautuivat puolestamme, helsinkiläisyyden puolesta. Lakki päästä ja Lomanin Teuvon Helsinki City Boy soimaan! 

Vitkuttelu länsimetron kanssa oli viimeinen epätoivoinen keino pitää pikkuporvarilliset rivitalorilluttelijat poissa Helsingin yöelämästä. Metrolla espoolaiset pääsevät suoraan Kaikuun, ne änkeävät Teurastamon Tinderiin. Ja ne tulevat sotkemaan mielenosoituksemme, jossa vaadimme törkykasojen ja huumeruiskupinojen säilyttämistä kaupunkikulttuurina.

Ties vaikka jo ensi kesänä Mattolaiturilla soi Arttu Wiskari! Mutta espoolaisten demonit kuuluvat espoolaisille, ei niitä kaivata tänne Helsinkiin. Pelkään, ettei Lihamyrskyn albumeja kuule enää edes steissillä. Ilo on mennyt helsinkiläisenä olemisesta.


Sydänten ylipormestari Raimo Ilaskivi kysyi Natsa-klubilla vuonna 1976 pitämässään pyjamantaskupuheessaan, että mistä me puhumme, kun puhumme helsinkiläisyydestä?

Me puhumme mainostoimistoihin tuoduista piskeistä, me puhumme sushiburritoista lounaaksi ja kuohuviinistä perjantain palsussa. Me puhumme City-lehdestä, jossa Jaana Rinne haastattelee huonolla suomen kielellä Sam Inkistä Kaisaniemen metroaseman loisteputkien alla. Kun puhumme Helsingistä, puhumme Hantta Krausen hammaskorun välkehdinnästä Suvilahden yössä.

Ei Kerma, Soda tai Nylon Club löyhkännyt maalaisten bilehielle, se tuoksui Punavuoren bilehileille. Klubimeno syntyi Kuliksen kaunottarista ja itämetron irrottelijoista. Ei espoolainen voi koskaan ymmärtää, minkälainen chilli buugi Einstein-a-go-go -klubilla joskus olikaan! Sillä Espoo on paikka, jonne parhaassa iässä olevat ihmiset menevät kuolemaan ja/tai Ikeaan.

Me helsinkiläiset haluamme pitää Stadin Stadina. Emmekö me siksi maksa neukkukuutioistamme järjetöntä ylihintaa? Emmekö siksi äänestä vihreitä valtuustoon, että kaikki motorisoitu liikkuminen tehtäisiin ylipäätään vaikeaksi? Emmekö me siksi väitä kuuntelevamme Radio Helsingin paskalistaa, vaikka kaikki tietävät, että koko Radio Helsingin soittolista on paska listaa?

Tuota kaikkea on helsinkiläisyys, ja sitä te pienemmän kulutusluoton ihmiset ette vain snaijaa eli bonjaa. Länsimetro vie meiltä omintakeisuutemme, se vie metropolifiilikset.


Entä ajatteleeko kukaan itämetroa! Itämetrossa on joskus raffii skenee ja kaikenlaista spedee, mutta se tekee siitä aidon. Itämetro on elämänmakuinen eli kusenhajuinen. Kuka kaipaa steriiliä länsimetroa, joka on täynnä unohtuneita Lacoste-neuleita ja sulavia pakastekatkarapuja? Kuka nuori metroseksuaalikomistus haluaa kesken kotimatkaa tuntea seksuaalisesti turhautuneen mankkaalaisäidin kädet takapuolellaan?

Itämetro on itämetro ja länsimetro on länsimetro, eivätkä ne koskaan kohtaa. Ja niin sen pitäisi ollakin. Idän pöhinää ei voi tuoda, eikä sitä voi pölliä.

Ajatelkaa, mitä kaikkea olisimme saaneetkaan reippaalla miljardilla, joka nyt on käytetty länsimetroon? Ainakin pienen kolmion Kalasatamasta ja koko pöydälle artesaanioluet Erottajan Bier Bieristä.

Näin Helsingin historiallisena kohtalonhetkenä muistutan: Helsinkiläinen, pidä Helsinki iistinä. Te muut voitte pitää pompulaböndehelvettinne.

20. lokakuuta 2016

Pelkäätkö sinäkin pellejä?

Maailman pelottavimpia asioita ovat klovnit, vatsastapuhujien nuket ja viktoriaanisiin mekkoihin pukeutuneet kaksossisarukset.

Olen itse kärsinyt keskivaikeasta klovnipelosta aina 1980-luvun lopulta asti, jolloin Pelle Hermanni yhtäkkiä sanoi nimeni Saloran television sisältä ja tuijotti minua pistävästi silmiin. Ole siinä sitten yökastelematta vuodet 19881991. Onneksi aikuisiällä klovnikammoni on pysynyt kurissa McDonaldseja ja kiertäviä tivoleita välttelemällä.

Mutta nyt maailmalta kantautuu uutisia ihmisiä säikyttelevistä pelleistä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat takaisin pimeyteen. Suomen ensimmäiset havainnot uhkaavista pelleistä tehtiin eilen Tuusulassa.

Syytän klovniepidemiasta leikkimielisiä ihmisiä, sillä mitä muuta klovnien harrastama säikyttely on kuin leikkimielisyyden ääri-ilmiö? Jo vuosi sitten Sininen zeppeliini kirjoitti arjen pelleilijöistä, jotka ahdistelevat normaaleja ihmisiä työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Nyt leikkimielisyydellä leikittely on lähtenyt sitten lapasesta. Jokaisen pelillistämisen päässä seisoo lopulta klovni astalo kädessään. Että kiitos yhteisömanagerit ja toimintaterapeutit, kiitos todella paljon!
......................

Uutiset vaanivista klovneista ovat heikentäneet elämänlaatuani tuntuvasti. Kauppareissuni ja lemmikkihillerini ulkoiluttaminen ovat muuttuneet piinaavaksi kauhuksi. En uskalla hakea autoani pysäköintihallista, jääköön sinne kevääseen asti. Iltaisin harjaan hampaat silmät kiinni, sillä pelkään, että yhtäkkiä peiliin katsoessani huomaan takanani seisovan klovnin. (Näin minulle itse asiassa kerran kävikin Linnanmäen miestenvessassa.) Vintille tai lenkkipolulle en lähde enää koskaan. Valmistamani omenahillot saavat kerätä hometta maakellarissa. Sillä missä tahansa saattaa lymytä pelottava pelle.

Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomessa on luultavasti kymmeniä tuhansia kaltaisiani, jotka häpeillen kärsivät klovnipelostaan. Haluankin siksi näin avoimesti nimimerkin takaa kertoa omasta selviytymistaistostani.

Pyydän tällä avoimella kirjeellä tunnustusta ja hyväksyntää meille pellepelkoisille. Vaadin, että terveysviranomaiset ottavat klovnipelon eli koulrofobian vihdoin tosissaan. Meitä koulrofoobikkoja hyppyytetään luukulta toiselle ja ongelmiamme vähätellään. Erityisen pahalta tuntuu, kun ihmiset sanovat, että klovnipelon taustalta löytyy muita tunne-elämän selvittämättömiä ongelmia. Ei löydy, klovnit vain ovat hemmetin pelottavia!

Annan esimerkin omasta elämästäni jatkuvan, kasaantuvan pellepelon kanssa. Olen toistuvasti ilmoittanut lyhyen sairaspoissaoloni syyksi näkemäni klovnin, mutta työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan minulle sen enempää hermolomaa kuin lääkkeitä. Kunnon mömmöjen sijasta lääkäri suositteli minulle siedätysmenetelmää eli että kävisin Sirkus Sariolassa säännöllisesti. Mutta en minä ole mikään Batman, en minä pärjää ilkeille klovneille.

Pellepelkoisille nauramisen pitää loppua viimeistään nyt, ennen hallitsematonta klovnitulvaa. Keskitytään sen sijaan ongelman alkusyyhyn eli klovneihin. Nämä virnistelevät talkkinaamat on pantava kuriin, oli kyseessä sitten harlekiini, miimikko, hovinarri tai perus sirkuspelle.

Ehdotan, että viranomaiset vastuuttavat klovniasiat. En tiedä, kuuluuko klovnien valvonta nykyisellään sisäasiainministeriölle vai työ- ja elinkeinoministeriölle. Toiseksi poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valtuudet ottaa kiinni maassamme luvattomasti pelleilevät ihmiset.

Lisäksi viranomaisten tulisi välittömästi ryhtyä seuraaviin toimiin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja klovniepidemian lopettamiseksi:
 
  • Kiertävät tivolitsuljetaan 
  • Nenäpäivä lopetetaan
  • Pellehyppykisat kielletään tai vaihtoehtoisesti uima-altaat tyhjennetään
  • Kaikki Yön Varietee-albumit poltetaan
  • Naamiaisasuliikkeiden pukuvalikoima muutetaan luvanvaraiseksi ja tarkkaan valvotuksi
  • Jokaiseen klovniasuun lisätään numero klovnin tunnistamisen helpottamiseksi
  • Pellettiä aletaan kutsua polttobriketiksi
  • Pelle Miljoonan nimi muutetaan Petri Samuli Tiiliksi

Uskon, että näillä toimilla Suomi säästyy vakavalta pelleilyltä, ja me aivan tavalliset klovneja pelkäävät ihmiset uskallamme taas liikkua kaduillamme. Lopuksi haluan sanoa teille muille pellepelkoisille, että kertokaa rohkeasti vaivastanne läheisillenne. Puhuminen pelleistä helpottaa. Häpeilemisen aika on ohi.

18. lokakuuta 2016

Poika ei enää sauno, mutta Kanada-malja saa saunoa

Suomen jääkiekkoliitto julkaisi tänään ohjekirjan Jääkiekko on taitolaji, jossa se neuvoo lätkäjätkiäoletettuja välttämään "Poika"-ilmaisua Kanada-maljasta.

Kanada-malja on jääkiekon SM-liigan kiertopalkinto, jonka lajin Suomen mestari saa joka kevät kolhittavakseen. (Kanada-malja itse toivoo, ettei siitä käytettäisi halventavaa ilmaisua kiertopalkinto.)

Jääkiekkoliitto linjaa, että jatkossa lajin piirissä poika-sanan tilalla tulisi käyttää joko henkilön erisnimeä tai sanaa Kanada. Vastaisuudessa esimerkiksi joukkueen mestaruusjuhlissa ei soitettaisi Poika saunoo -biisiä, vaan sen tilalla kuultaisiin Saravon Pekka, Pekka, Pekka, Pekka, Pekka, Pekkaa. Pekka Saravo on tapparaoletettu pelaaja, joka viihtyy myös Diskos.

Ohjekirjan on laatinut Jääkiekkoliiton kielikurinpitotoimikunta, jossa istuu maamme jääkiekkoilun arvostetuimpia kielipoliiseja. Jääkiekossa nimityksellä kielipoliisi (englanniksi political correctness enforcer tai goon) tarkoitetaan pelaajaa, joka haastaa tappeluihin kielivirheitä tehneitä vastustajan pelaajia. Joukkueen kielipoliisin tehtävänä on usein suojella joukkueensa parasta kynäilijää tai taklata vastustajan ahkerin twiittaaja pois pelistä.

Ohjekirja sisältää useita oivallisia, tosielämästä napattuja käytännön vinkkejä neutraaliin ja ei-arvottavaan viestintään:

EI SIIS NÄIN:
"Poika lähti Kärppien kanssa baarikierrokselle"
VAAN NÄIN:
"Kanada-malja rysähti rajusti tanssilattialle Tapparan mestaruusbileissä"

EI SIIS NÄIN:
"Lämsä, Lämsä, jumalauta saat pataan vielä. Vitun pelle, hei. Lämsä hei, sä oot ihan vitun mieshuora saatana. Ota Hjallikselta poskeen, vittuu. Vittuu mikä jätkä hei. Lämsä, sä oot ihan poika vielä vittu hei.. Lämsä, sä oot aivan pelle."
VAAN NÄIN:
"Lämsä, Lämsä, jumalauta saat pataan vielä. Vitun pelle, hei. Lämsä hei, sä oot ihan vitun miesoletettuhuora saatana. Ota Hjallikselta poskeen, vittuu. Vittuu mikä jätkä hei. Lämsä, sä oot ihan Lämsä vielä vittu hei.. Lämsä, sä oot aivan pelle."

EI SIIS NÄIN:
"Tyttö pussasi poikaa"
VAAN NÄIN:
"Sara Sieppi tapasi Kanadan maajoukkueen"

EI SIIS NÄIN:
"Jääkiekkopiirien äijien äijä Hannu Jortikka on Torremolinoksessa "ihana" ja "lutunen"'
VAAN NÄIN:
"Tää o vaa jääkiakkoo, hei!"

Jääkiekkoliiton ohjekirja ei suinkaan ole lajissaan (sic!) ensimmäinen. Viime vuonna Suomen Iskelmälaulajien Keskusliitto (SIK) julkaisi pitkähkön oppaan sopimattomaksi katsotuista laulunnimistä tai -sanoituksista. Muun muassa Tyttö, sinä olet tähti on korjattu uusiin nuottivihkoihin muotoon Annikki, sinä olet Tähti. Annikki Tähteä pidettiin iskelmäoletettuna laulajana, joka kuitenkin levytti monipuolisesti mm. swingiä ja lattarityylistä musiikkia.

11. lokakuuta 2016

Nobel-voittaja: "Juusto kuuluu voileivän pohjalle"

Uunituore Nobel-voittaja Runar Holmström kritikoi voimakkaasti nykyistä voileipäajattelua, jossa juuston paikka on muka jossain muualla kuin pohjalla.

"Sanoohan sen jo terve järkikin, että tasaisena ja kitkaisena materiaalina juustosiivu luo perustan koko leivälle, sen tekstuurille ja karaktäärille. Juusto aina alimmaksi."

Suomalaisten tapaa laittaa kinkkusuikale heti levitteen päälle hän pitää epäluottamuslauseena ja halveksuntana voileipää kohtaan.

"Sitä on ollut ulkopuolisen hyvin vaikea ymmärtää", Holmström sanoo.

Holmström on maailman johtavia voileivän valmistamisen suutuntumaan ja sopimuskäytäntöihin perehtyneitä tutkijoita. Holmströmin tieteellisiä artikkeleita Efficient and Durable Decision Rules with Incomplete Information While Making a Sandwich (1983) ja Moral Hazard of Cheeses and Metwursts: What’s Fuckin' Right and What’s Fuckin' Wrong (2005) pidetään uraauurtavina kunnollisen voileivän tekemisen alalla.

Nobel-palkitun suomalaisen teoria antaa valaistusta ikuisuusongelmaan, miksi törmäämme kehnoihin voileipiin erilaisilla markkinoilla ja miksi ne ovat niin suuria. Palkintoperusteluissaan Nobel-komitea toteaa, että Runar Holmström ja hänen Nobel-kollegansa Joe Hart ovat luoneet arvokkaita teoreettisia työkaluja reaalimaailman voileipäsääntöjen ymmärtämiseksi.

Akateemisen uransa lisäksi Holmström, 67, on tehnyt itse liki 15 000 voileipää alusta loppuun. Nobelisti kertoo MIT-yliopiston sivuilla pitämässään Chez Runar -blogissa saaneensa parhaat ideansa yleensä kotinsa keittiössä hieman ennen Kahden keikkaa. "Jokin valo on siinä syttynyt, yleensä jääkaapin valo."

Suomen voileipätilannetta Holmström arvioi aiemmin tänä vuonna sanomalla, että leivästä luopuneiden on ollut hyvin hankala ymmärtää, miten vaikeaa oikeanlaisen voileivän valmistaminen on. Holmstömin mukaan Suomessa ei ole ymmärretty, kuinka heikossa kunnossa voileipäkulttuurimme on. Hän penää tiukempaa voikkarikuria ja kehottaa julkkiskokkeja loistamaan perinteisillä voileivillä. Tämän lisäksi voileipää pitäisi yksiselitteisesti kutsua voileiväksi eikä miksikään hemmetin sandwichiksi.

"Joustavuus ja paikallinen sopiminen ovat aiheuttaneet sen, että kotitalouksissa voileivälle laitetaan paprikaa tomaatin kanssa ja maksamakkaraa sivellään vaalealle leivälle. Ja juustosiivujen leikkaukset keittiöveitsellä ovat älyllinen loukkaus voileipäyhteisöä kohtaan! Juustosiivujen pitää olla ohuita, hyvin hyvin ohuita", Holmström analysoi.

Ikuisena optimistina Holmström kuitenkin uskoo, että suomalaiset osaaavat niin halutessaan edelleen tehdä kunnollisia voileipiä.

"Ei suomalaisessa voileiväntekokyvyssä ole mitään vikaa. Me olemme yhä sisukas kansa, mutta sisu on jäänyt tässä piittaamattomuuden jyrän alle", Holmström sanoo.

Holmström kehottaa Suomea kopioimaan parhaimmat voileipäideat naapureilta eli Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. "Erityisesti tanskalaisen smørrebrød-koulukunnan ajattelussa korostuvat laadukkaat raaka-aineet ja usko omaan tekemiseen."

Mutta millainen voileipä nobelistin itsensä mielestä on paras?

"Teoriani eivät ota kantaa siihen. Henkilökohtainen näkemykseni on, että voileivät ovat nykyisin liian monimutkaisia."

6. lokakuuta 2016

Hyvä kansallisruoka, parempi mieli

Suomalainen ruokakulttuuri on elmukelmuun kääritty kinkkusämpylä minibistrokärryssä, joka on jumissa vaunussa kolme.

Itsenäisyytemme satavuotisjuhlien kunniaksi suomalaiset äänestävät itselleen kansallisruoan. Ilmeisesti Aaken ja Sakun kesäkeittiön leikkaamattoman version kautta finalisteiksi valikoituivat pitsa, hernekeitto, ruisleipä, mämmi, kalakeitto, viili, karjalanpiirakka, mustikkapiirakka, paistetut muikut/silakat perunoilla, karjalanpaisti, graavi kala ja maksalaatikko.

Listalle mahtuu siis yksi italialainen ruoka sekä (vähintään) kaksi ruokaa, joita CIA käyttää kidutusmenetelmänä salaisissa vankiloissaan. Ajatelkaa, millaista on kärsiä tunti vesikidutusta ja saada sen jälkeen lounaalla eteensä maksalaatikkoa. Kidutuksesta tulikin mieleeni, että Mämmin yötä vietetään 6. huhtikuuta 2017. Sen hästägiksi tulee #maemminuuooee, mikä kuulostaa hämmentävän paljon ulvilalaiselta hätäpuhelunauhoitukselta.

Mutta jo riittää jaarittelu, Zepukka! Tyrmistyneenä ehdokasvalinnoista Suomen ainoa kolmen Michelin-tähden blogi Sininen zeppeliini julkaisee oman shortlistinsä Suomen kansallisruoaksi. Te lukijat voitte äänestää suosikkianne jakamalla tätä blogausta teurastamoilla, turkistarhoilla tai Facebookissa.


Villitaimenen mäti
Miksi kaikki uhanalainen maistuu pirun hyvältä? Tätä Zepukka ihmetteli sinivalaanpihviä mutustellessaan pittoreskissa reykjavikilaisessa 3 Frakkar -ravintolassa viime keväänä. Onneksi turkulainen ravintola Kaskis toi syyskuussa listalleen villitaimenen mädin, koska "mätihän on vasta pilke isätaimenen silmäkulmassa". (Oikeastaan maiti, mutta vitsistä olisi tullut liian vaikea.)

Nyhtökaura, härkis ja mifu
Armoitettuna foodiena Sininen zeppeliini haluaa suitsuttaa kuluvan vuoden kuumimpia einestrendejä eli nyhtökauraa, mifua ja härkistä. Hieman perustietoa niiden alkuperästä. Nyhtökaura on peräisin Imagen huhtikuun numerosta. Härkis tulee kantasanasta härkäpapu. Mifu on peräisin maidosta, joka on peräisin lehmästä, mikä puolestaan on peräisin keinosiementäjän pipetistä. Mifu on siis ikään kuin metatason lihatuote. Eläimestä on peräisin maidon lisäksi mm. juusto (vuohi), potenssilääke (poro) ja oksennuskarvapallerot (kissa).

Kaikki nämä mifut, tofut ja jufot (III) ovat lopulta vain lihankorvikkeita. Tästä voi päätellä, että kasvissyöjät ovat kaapissa olevia lihansyöjiä. Tasa-arvoinen ruokavalio kuuluu kuitenkin ihan kaikille, jopa sipsikaljavegaaneille ja muille oudoille vähemmistöille. EI vihispuheelle!

Punainen liha
Me kaikki pallogrillin ympärille kokoontuneet tosimiehet uskomme, että on aika palauttaa ekologisesti ja eettisesti kestämättömän lihantuotannon maine. Sininen zeppeliini on itse vannoutunut rypsipossuvegaani eli syö vain sianlihaa, jonka alkuperäinen omistaja (sika) on vegaani.

Lihateollisuus pitää eläimet poissa pahanteosta lukitsemalla ne sisätiloihin ja sirkkelöimällä ne sitten muun muassa metwurstiksi ja kassleriksi. Ja kuten suomalaiset ruokabloggarit tietävät, se on ihan eettisesti ookoo kunhan siitä saa niinku lahjakortin. Hitto, suomalainen ruokabloggari laittaa vaikka kissanpentuja tehosekoittimeen, kunhan blogauksen kuvassa on tarpeeksi lyhyt syväterävyys ja tulee klikkauksii sun blogiin.

Kanelipulla
Listalle on pakko nostaa myös kanelipulla, sillä fysiikan Nobel-palkinto voitettiin tänä vuonna tutkimalla kanelipullan, rinkelin ja pretzelin eroja. Ei näitä juttuja kuulkaa voi keksiä. Make kanelipulla great again!

Kyy
Hiljattain taivaallisten lihapatojen ääreen siirtynyt kokki Kolmonen valmisti Patakakkosen legendaarisessa jaksossa kyykäärmettä. Kyy on puhdasta lähiruokaa, jota löytyy niin rantakallioilta kuin mustikkasuolta. Sitä paitsi käärmestys on koko perheen kiva harrastus, kunhan poimimisessa pysyy tarkkana. Ensi vuoden hittiruoka tulee olemaan kyyburger! Huom: kyykäärmeen suomenruotsalainen serkku kangaskäärme on rauhoitettu.

Pettu
Pettu on se aito ja alkuperäinen raakaruoka. Suosittelen pettua erityisesti laihduttajille ja punaorvoille. Pettu sisältää paljon ravintokuitua ja terveellisiä aineita kuten flavonoideja, rautaa, mangaania ja sinkkiä. Innokkaimmat retro-foodiet suosivat keittiössään myös jarrua, tuota bromilla jatkettua kiiisseliä, jolla pidettiin sotamiehet säyseinä kotilomillakin. Kansa taisteli, naiset kertovat.

Hesen kerroshampurilainen
Vuonna 2016 mahtava amerikkalainen imperiumi McDonalds on valloittanut koko maailman. Koko maailmanko? Ei sentään, sillä pieni sisukas kylä Varsinais-Suomessa.... Niin, Hesburger on hampurilaisten Asterix! Eikä unohdeta Hesen maailmanpoliittista vakauttavaa vaikutusta: Kun Hese lähti Syyriasta, siellä puhkesi pian sisällissota. Hesen kerrosaterialla on paikka jokaisen suomalaisen sydämessä, sillä niin paljon hienoja asioita on tapahtunut Suomessa yömyöhäisen kerroshampurilaisen jälkeen. Nyt kaikki ylös ja yhtykää huutoon: "HESEN KASTIKE!"

Talvivaaran pohjavesi
Ei se nyt mitään Perrieriä ole, mutta sanonpahan vain, että Bull Mentula on hakenut palautusjuomansa Talvivaarasta viimeiset kaksi vuotta.

Ulla Appelsinin kirjoitukset
Näissä riittääkin pureskeltavaa. Appelsinin hämment... tarkoitan proosalliset esseet ovat journalismille mitä hunajamarinadi on broilerille. Ei suositella alle 12-vuotiaille tai raskaana oleville. Jos haluatte ymmärtää sanan ironia, kysykää Appelsinin kirjoitusten fanilta, milloin hän on viimeksi syönyt appelsiinin.

Hubbabubba-purukumi
Tulkaa takaisin te lapsuuteni veikeät Kaarina Hazardin näköiset purkka-cowboyt!